Narsismi tarkoittaa itserakkautta, mutta terveen narsismin yhteydessä itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Se on positiivinen ominaisuus, jolloin ihmisellä on hyvä itsetunto ja hyvä olla. Sairaaloisen narsismin kohdalla kyse on persoonallisuushäiriöstä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on hyväksytty psykiatriseen diagnostiseen DSM- järjestelmään vuonna 1980. Siihen kuuluvat tiukat kriteerit ja diagnoosiohjeet. Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä- tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina vaan sosiaalisessa käyttäytymisessä. Siinä ihmiseltä puuttuvat tietyt mekanismit, kuten syyllisyyden- ja häpeäntunteet.
Narsismin persoona on vaikea tunnistaa, koska hän kykenee esittämään täydellistä kumppania tai työtoveria ja on yleensä taitava manipuloija. Narsisti on usein älykäs ja kykenee esittämään eri tunnetiloja, vaikkapa kehittämään tekoitkun tarvittaessa.
Narsisteista 75% on miehiä. Yleisiä piirteitä ovat täydellinen empatian puute ja hyvä manipulointitaito. He ovat myös arvaamattomia ja kovia valehtelemaan. Suunnaton tarve tulla ihailluksi ja huomioiduksi ohjaa täysin heidän elämäänsä. Narsistille tärkeintä on olla huomion kohteena, ei ole väliä vaikka huomio olisi negatiivista. Hän on mieluummin vihattu kuin unohdettu. Hän on kykenemätön ottamaan vastaan sympatiaa tai vastaamaan siihen.
Narsistille tyypillistä on yletön lahjojen antaminen ja imartelu suhteen alussa. Hän saattaa huomioida toisten toiveet ja tarpeet saadakseen itselleen rakkautta ja ihailua. Hän ei rakasta itseään vaan elää muista ihmisistä, joita kutsutaankin lähteiksi. Heidän ainoa tehtävänsä on palvella, ihailla, inhota tai vihata. Kaikki tämä osoittaa narsistille, että hän on olemassa, muuhun hän ei ihmisiä tarvitse.
Narsisti etsii siis lähdettä ja usein parisuhteeseen löytyy läheisriippuvainen henkilö. Nämä kaksi tyyppiä ruokkivat toisiaan. Tunneköyhä narsisti haluaa kumppanin, joka on kiltti, alistuva ja imartelua kaipaava. Hyvä vastapari tulee helposti syyllistyvästä. Narsisti itse käyttää raivoamista vallan ilmentymänä. Sisäisesti hän kärsii jatkuvasta luottamuksen puutteesta ja on perustavanlaatuisesti tyytymätön. Melskaava käytös piilottaa masentuneen ja alistuneen sisäisen maailman.
Narsisti saattaa jopa itse erehtyä pitämään lähdettä kohtaan olevia tunteita kiintymyksenä. Toisen osoittama huomio ei kuitenkaan riitä vaan hän tahtoo aina vain enemmän ihailua ja huomiota. Hän kuvittelee toisen loukkaavan itseään ja mikään anteeksipyyntö ei ole riittävä. Hän tahtoo vain nöyryyttää lähdettään. Narsistin käytös lähdettä kohtaan vaihtelee yliarvostuksesta äärimmäiseen mitätöintiin. Pitkät ihmissuhteet ovat hänelle mahdottomia.
Croucho Marx on sanonut, ettei narsisti halua kuulua kerhoon, joka hyväksyy hänet. Koska hän itse vihaa ja kadehtii muita, hän luulee, että häntä vihataan ja kadehditaan. Tästä syystä hän luulee olevansa aina keskustelun aiheena ja kaikkien jatkuvan mielenkiinnon kohde.
Jokainen ihminen on narsistille esine ja mahdollinen lähde. Hän kokee minkä tahansa tarjotun avun tai neuvon nöyryytykseksi. Kritiikki on hänelle uhka, joka laukaisee aggressiot. Hän kokee muiden myötätunnon lähteen muotona ja saa läheiset tuntemaan vihaa, inhoa ja jopa aggressiivisia tunteita.
Koska läheiset tuntevat olonsa huonoksi, tulisi tietää, että narsistia ei voi muuttaa. Jos narsisti herättää sinussa tunteita, olet lähde. Ainoa tie päästä hänestä on täydellinen välinpitämättömyys: älä huomioi, älä piittaa millään tavoin, älä edes vastaa, kun hän puhuu. Hän ei kestä piittaamattomuutta vaan alkaa raivota saadakseen huomiota : mene pois.
Huomion puutteessa narsistin maailma murenee. Hän saattaa erakoitua, kokea harhoja, ärtyneisyyttä sekä emotionaalista epävakautta. Hän etsii uuden lähteen, uskoo saavansa anteeksi ja olevansa korvaamaton.
Narsismin hoitoon käytetään psykoterapiaa, mutta ennuste parantua on huono. Prosessia vaikeuttaa vielä se, ettei narsisti myönnä olevansa avuntarpeessa vaan pitää itseään ylivertaisena. Lääkehoitoa annetaan mielialojen vaihteluun.